Tajusin tänään että on olemassa kaksi minua. Ulkopuoliset näkevät hauskan, iloisen, kivan ja kauniin minut. Siksi he eivät halua menettää minua. Mutta he eivät tunne sitä minää jonka kanssa minä elän: synkkä, epätoivoinen, arvoton, epävarma, iloton, tuskainen.
Tästä tämä ristiriita johtuu. Jos he eläisivät saman itseni kanssa kuin itse elän, eivät hekään viihtyisi kanssani eivätkä surisi menetystä.
Helppoahan heidän on sanoa. Kyllä minäkin sen itseni kanssa elelisin oikein mielelläni. Elämä olisi kepeää ja mukavan syvällistä, naurun täyttämää.
Mutta te ette tiedä mistä te puhutte, kun sanotte että niin moni jäisi kaipaamaan minua. Ei jäisi, he jäisivät kaipaamaan mielikuvaansa minusta.