Viimeinen lähtö

”Pärjäätkö sinä?” hän kysyi puhelimessa. Ammattilainen, jolle soitin koska olin luvannut niin tehdä jos masennus iskee voimakkaana. Tietenkin pidän lupaukseni. Mutta että pärjäänkö minä?! Voi hyvänen aika, kuinka typerä kysymys. Kyllä minä pärjään! Eihän se tässä ole ongelma. Ongelma ovat kaikki muut, jotka väittävät etteivät pärjää ilman minua ja pakottavat minun elämään. Pakottavat elämään vaikka eivät ota tuskaani kannettavakseen. Kuinka itsekästä.

Ja minä päätin, että nyt olen aidosti itsekäs. Kun aina sanotaan että minun pitää huolehtia itsestäni ja olla terveesti itsekäs. Minä päätin olla. Se näkyi oikein kirkkaana mielessäni: nyt teen sen mitä minä ihan oikeasti haluan. Mitä olen halunnut lähes koko elämäni. Tänään minä kuuntelen vain itseäni. Tänään minä suljen korvat syyllistäviltä vaatimuksilta. Tänään minä annan itselleni vihdoin luvan lähteä. Lopullisesti.

Minulla oli suunnitelma. Kirkkaana mielessäni. En ole eilisen teeren poika, tiedän kyllä mitä teen. Kirjoitin kirjeenkin. Pyysin anteeksi itsekästä tekoani, tietenkin, moneen kertaan. Kirjoitin että tekoni ei ”riistä rakkauteni arvoa. Minä en vain rakasta itseäni. Rakkauteni itseeni riistettiin jo lapsena. En vain kykene elämään. En kykene saamaan siitä iloa. Rakastan. RAKASTAN. Mutta ymmärtäkää -ilman itseään ei voi elää”  Tuo on suora lainaus kirjeestäni, osa siitä.

Ja olin valmis lähtemään. Ja minä lähdin. Oli pari kohtaa missä meinasin kääntyä, silloin kun sinä halasit ja minulla valui kyyneleet ja sinä pyyhit ne pois poskiltani. Ja silloin kun tulit perässäni eteiseen ja kysyit tarvitsenko kyytiä. En minä tarvinnut, mutta jäin syleilyysi vangiksi. Sinä näit kipuni vaikket tiennyt mitään päätöksestäni. Sinä otit minut tiukasti lähellesi eikä minun voimani riittäneet repiä itseäni siitä irti. En luovuttanut heti, päätin että olen siinä vain jonkin aikaa, mutta sinun rakkautesi ja lämpösi sai minut huomaamaan kuinka käsittämättömän uupunut olen.

Ja minä jäin. Ojensin sinulle kirjeen ja nukuin kätesi ympärilläni koko yön.

Ja aamulla heräsin uuteen päivään.