Herra kädelläsi itkeä mä saan

Yksinäinen olo. Töissä vaaditaan paljon ja pelkään että hajoan kaiken paineen alla. Silti on pakko yrittää ja haluankin yrittää. Tuntuu vaan että olen niin yksin, kukaan ei voi minua auttaa eikä kuormaani kantaa. Itse joudun tulevaisuuteni kohtaamaan. Mitä se tuo? Tuskaa? Onnistumista ja hyvää?

Koen että mulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin elää päivä kerrallaan. Ja antaa jokainen päivä Jumalan käsiin. Ei minulla ole muuta. Ei ketään muuta. Enkä voi murehtia tulevaa. On vain tämä päivä.

Loppujen lopuksi ihminen on niin yksin.

 

 

Ainoa toivoni on Jumala. Ei minulla ole muuta.

Mutta ei se ole surullista. Se on onnen avain.